Tutkimuseettinen koulutus ja hyvän tutkimuskulttuurin kehittäminen olivat vahvasti esillä ensimmäisessä kansainvälisessä ENRIO-kongressissa.
Nelisensataa tutkimusetiikan asiantuntijaa kokoontui syyskuussa ENRIO 2021 Congress on Research Integrity Practice -verkkokongressiin keskustelemaan tutkimusetiikasta ja hyvän tieteellisen käytännön eurooppalaisista kehityssuunnista. Ensimmäisen eurooppalaisen tutkimusetiikkakongressin järjestivät 27.-29.9.2021 Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK ja eurooppalainen tutkimusetiikan järjestö ENRIO yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa.
Tutkimusetiikka ja hyvä tieteellinen käytäntö tulevat usein julkisuuteen väärinkäytösten kautta. ENRIO-kongressissa pidetyt puheenvuorot ja keskustelut eivät käsitelleet niinkään väärinkäytöksiä ja tiedevilppiä, vaan paremman tutkimuskulttuurin kehittämistä ja laadukkaan tutkimustyön edellytyksiä. Kolmen kongressipäivän aikana verkossa keskusteltiin muun muassa tutkimuseettisestä koulutuksesta, tietosuojalainsäädännön ja avoimen tieteen tutkimuseettisistä kysymyksistä, kansainvälisten tapausten käsittelystä, pilliinpuhaltajista, tutkimusrahoittajien vastuusta ja tekijyydestä sekä tutkimuseettistä neuvonantoa ja tapaustutkimusta tekevien työhyvinvoinnista.
Ongelmia ja ratkaisuehdotuksia
Tutkimuseettiset ohjeet keskittyvät tyypillisesti yksilöihin ja tiimeihin. Tampereen yliopiston emeritakansleri ja TENKin pysyvä asiantuntija Krista Varantola ilmaisi kongressissa huolensa siitä, että sanktioita määrätään etupäässä tutkijoille, vaikka instituutioilla, rahoittajilla ja tiedejulkaisijoilla sekä tiedepoliittisilla päättäjillä on suuri vaikutus tutkimuksen käytäntöihin.
Varantolan mukaan tarvitaan laajempaa keskustelua siitä, miten rahoittajat ja koko tutkimusjärjestelmä pystyvät tukemaan tervettä tukimuskulttuuria. The London School of Economics and Political Science -yliopiston tutkija Daniele Fanelli nosti myös esiin vastuun jakautumisen epäsymmetrisyyden.
– Jos rahoittaja vaikuttaa tulosten julkaisemiseen, syytetäänkö uhria eli tutkijaa, kysyi Fanelli puheenvuorossaan.
Rakenteiden merkitystä ja johtotason vastuuta hyvän tutkimuskulttuurin kehittämisessä korosti myös Göttingenin yliopiston presidentti emerita Ulrike Beisiegel. Beisiegelin pitkän kokemuksen mukaan hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset eivät synny yksittäisten tutkijoiden piittaamattomuudesta, vaan ongelman ytimessä ovat tutkimusmaailman lisääntyneet vaatimukset, kilpailun koveneminen ja epäterveet suorituspaineet sekä puutteelliset tutkimuseettiset järjestelmät.
”Tutkimuseettiset ongelmat eivät synny ainoastaan yksilötasolla.”
Sama seikka tuli esiin muissakin puheenvuoroissa; ongelmat eivät synny yksilötasolla. Erityisen hankala tilanne syntyy silloin, kun projektinjohtajat, väitöskirjanohjaajat ja laitosten johtajat laiminlyövät tutkimuseettistä vastuutaan. Beisiegel suositteli, että organisaation johdoissa otetaan ohjat käsiin, laaditaan läpinäkyvät käytännöt tapausten käsittelyä varten ja pyritään tuomaan tutkimusetiikka osaksi organisaation ajatusmallia. Näillä keinoilla Göttingenin yliopistossa ymmärrys hyvästä tieteellisestä käytännöstä on hänen mukaansa kasvanut ja se on tunnistettu yhdeksi tutkimuksen laadunmittariksi.
– Tämän lisäksi tarvitsemme myös entistä laajempaa ymmärrystä HTK-loukkauksista. Suuren yleisön huomio kiinnittyy usein plagiointiin, kun taas havaintojen ja tulosten sepittäminen tai vääristely tunnetaan huonommin, Beisiegel huomautti.
Eettisesti vaikeita tilanteita aiheuttavat myös sarjapilliinpuhaltajat ja plagioinninmetsästäjät, jotka valitsevat kohteikseen esimerkiksi julkisuuden henkilöitä. Myös Fanelli nosti esiin vilppiepäilyjen järjestelmällisen tehtailun uhkana tieteen ja tutkimuksen vapaudelle.
Näiden rinnalla Varantola peräänkuulutti akateemista vapautta ja tutkimusrauhaa. Hänen mukaansa tutkimukseen kohdistuva poliittinen ohjaus ei ole kadonnut ilmiö. Varantola kehotti pohtimaan, miten toimia esimerkiksi tilanteissa, joissa poliittinen johto uskoo tietävänsä, millaista tutkimusta ja minkälaisia tutkimustuloksia tulevaisuudessa tarvitaan.
Beisiegel taas korosti, että todellinen haaste on kuitenkin kiire. Tutkijat tarvitsevat enemmän aikaa tutkimuksen tekoon, tutkimuskirjallisuuden lukemiseen ja tutkimuksen työvaiheiden huolelliseen työstämiseen sekä väitöskirjatutkijoiden ohjaamiseen ja tukemiseen.
Tutkimusetiikka on osa hyvää tutkimuskulttuuria
Koulutuksen merkitys korostui ENRIO-kongressissa kautta linjan. Beisiegelin mukaan hyvä tieteellinen käytäntö tulisi sisällyttää korkeakoulujen opetukseen jo kandivaiheessa. Fanelli korosti, että tutkimuseettisen koulutuksen tulisi kannustaa ymmärtämään erilaisia näkemyksiä, ajattelu- ja toimintatapoja sekä käymään aitoa vuoropuhelua. Muutoin riskinä voi olla ajautuminen monokulttuuriin, jossa tutkimusta suunnitellaan ja arvioidaan liian yhdenmukaistetuin kriteerein.
”Olemme oppineet kongressin aikana, että tutkimusetiikassa on kysymys tutkimuskulttuurista. Kaikki kongressin osallistujat yrittävät kehittää, kouluttaa ja muilla tavoilla parantaa tutkijoiden työelämää.”
Kongressin keskusteluissa nousi esille myös se, miten väärinkäytösten käsittelyn rinnalla tulisi palkita sellaisista pyrkimyksistä, jotka tähtäävät paremman tutkimuskulttuurin luomiseen. Virheiden ja ongelmatilanteiden kohdalla taas olisi tärkeää säilyttää inhimillisyys.
– Vaikeissa tilanteissa armon ja uuden mahdollisuuden antaminen ovat tärkeitä, sillä ne auttavat osaltaan luomaan sellaista turvallista tutkimuskulttuuria, jossa virheet voidaan myöntää avoimesti, sanoi Tricia Bertram-Gallant Kalifornian yliopistosta.
Keskustelu tutkimusetiikan käytännöistä jatkuu
ENRIO2021-kongressi oli tarkoitus järjestää jo lokakuussa 2020, mutta koronaviruspandemian myötä suunnitelmia muutettiin ja tilaisuus siirrettiin verkkoalustalla toteuttavaksi vuotta myöhemmin. Yhteistyö teknisen toteuttajan ProspectumLIVEn ja konferenssitoimisto Taviconin kanssa oli suureksi avuksi.
“Kongressin herättämä kiinnostus ja vilkkaat keskustelut eri alojen edustajien välillä osoittavat, että vastuullisen tieteen käsite on otettu omaksi.”
Terveysturvallisuuden, projektiaikataulujen uudelleensuunnittelun ja muiden käytännön haasteiden huomioiminen aiheutti oman päänvaivansa, mutta lopputulos ylitti järjestäjien odotukset etenkin alustalla käytävän inklusiivisen keskustelun määrässä ja laadussa.
– Oli mahtavaa olla etulinjassa paitsi suunnittelemassa eurooppalaista tutkimusetiikan käytännön ongelmiin keskittyvää kongressia, myös toteuttamassa suuren mittakaavan interaktiivista virtuaalista tapahtumaa, kertovat kongressin järjestelyistä vastanneet Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Anni Sairio ja Kalle Videnoja.
Keskustelu tutkimusetiikan käytännön kysymyksistä ja hyvän tieteellisen käytännön eurooppalaista kehityssuunnista jatkuu myös tulevaisuudessa. Seuraava ENRIO-kongressi järjestetään vuonna 2023. ENRIOn hallitus päättää kongressin järjestäjätahon joulukuussa.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
