Ihmisenä olemisen taito

Tulevaisuus ei tule, vaan tulevaisuus tehdään. Siinä tiivistetysti ydinviesti, jonka suomalainen koululaitos haluaa lapsille ja nuorille välittää. Mutta miten suomalaisen sivistyksen peruskiveä, peruskoulua, tulisi kehittää, jotta se antaisi toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia tuleville sukupolville?

Sitä opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen on selvittänyt paljon pitkän virkauransa aikana. Tulevaisuuteen voi oikeasti vaikuttaa, hän sanoo, mutta miten opettaa nuorille sananvapauden ja demokratian työkaluja ja innostaa heitä aktiivisiksi kansalaisiksi ilman propagandalta kalskahtavaa pohjavirettä?

Lehikoinen, 65, siirtyy eläkepäivien viettoon toukokuussa ennennäkemättömän kuohuttavassa maailmantilanteessa. Hän on johtanut Helsingin Kruununhaassa sijaitsevaa ministeriötä vuodesta 2013 ja istunut vuodesta 1989 monessa ministeriön pöydässä suunnittelemassa ja toteuttamassa kauaskantoisia toimenpiteitä. Hänen virkavuosinaan Suomi koki 1990-luvun laman, liittyi Euroopan unioniin ja avasi ovensa kansainväliseen opiskelijavaihtoon: suomalaiset opiskelijat lähtivät ulkomaille ja ulkomaiset tulivat Suomeen. Tunne oli juovuttava, kaikki tuntui mahdolliselta.

Lehikoinen on pystynyt vaikuttamaan aktiivisesti moniin asioihin, erityisesti koulutukseen. Keskitytään tässä peruskouluun, tuohon hellittyyn ja parjattuun instituutioon, jossa asiat ovat monen mielestä pielessä.

Nuoria kuunneltava herkällä korvalla

Aktiivinen kansalaisuus on koko yhteiskunnan yhteinen tavoite. Miten siihen päästään?

Kaikki lähtee kasvatuksesta ja koulutuksesta, Lehikoinen vastaa napakasti. Jo varhaiskasvatuksessa halutaan kasvattaa lapsista aktiivisia, vaikuttamaan haluavia ihmisiä.

Suomessa on kuitenkin kummallinen paradoksi. Nuoret arvioivat, että heillä on hyvät taidot ja osaaminen vaikuttamiseen, mutta usko omaan toimijuuteen horjuu. 

– Jos ajatellaan, että ei voi vaikuttaa tosiasiallisesti mihinkään, että millään ei ole mitään väliä, niin sehän on valtavan latistava voima, Lehikoinen sanoo.

Huolta herättää muun muassa nuorten heikko äänestysinnokkuus.

– Iso kysymys on, miten nuoret löytävät ne kanavat, joilla sananvapautta ja aktiivista kansalaisuutta voidaan toteuttaa, jos vaalit eivät vaikuttamiseksi tunnu riittävän.  

Nuorison pulssia ministeriö on tunnustellut muun muassa valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman, Vanupon, valmistelussa. Yli 40 prosenttia 7 000:sta nettikyselyyn vastanneesta nuoresta kertoi, että eniten heitä ahdistaa ilmastonmuutos. Lehikoisen onkin helppo ymmärtää esimerkiksi Elokapinan taustalla vaikuttavia motiiveja, vaikka liikkeen kaikkia toimintatapoja hän ei siunaakaan.

– Elokapina on uusien sukupolvien keino havahduttaa. Ajattelen, että heillä on aikamoinen oikeus tehdä tekoja, jotta he tulevat kuulluksi. Monet nuoret tuntevat, että heitä ei kuulla tarpeeksi, eikä tarvittavia uudistuksia tehdä riittävän nopeasti.

Nuorten ahdistus ja mielenterveyden ongelmat ovat tavattoman isoja huolia, Lehikoinen korostaa.

– Minusta tuntuu, että me aikuiset huoliin keskittyvällä puheellamme lietsomme nuorten epävarmuutta ja epätoivoa. Helposti aloitamme puheen aina siitä, mikä meillä on huonosti. Nuorten kokema optimismi on huomattavassa laskussa, samoin nuorten luottamus instituutioihin. Ihmisten keskinäinen luottamus ja luottamus demokraattisiin instituutioihin on ollut Suomessa perinteisesti vahvaa. Siitä olemme tulleet kansainvälisesti vertaillen paljon alaspäin. Nämä ovat vakavasti otettavia hälytysmerkkejä.  

Nuorille tulisi kertoa myös asioista, jotka ovat hyvin. Lehikoinen mainitsee muutaman: Korkeakouluissa ei ole koskaan ollut yhtä paljon opiskelupaikkoja kuin nyt. Maksuton oppivelvollisuus kattaa nyt myös toisen asteen koulutuksen. Varhaiskasvatuksen maksuja on alennettu merkittävästi, ja entistä useampi perhe on maksuttoman varhaiskasvatuksen piirissä.

– Nämä ovat sivistyksen peruspalikoita, joita on viime vuosien aikana pantu järjestykseen, Lehikoinen selventää.

Kaikkea ei todellakaan ole menetetty. Mutta miten lapset ja nuoret saataisiin käyttämään nykyistä voimallisemmin sananvapauttaan ja vaikuttamismahdollisuuksiaan? Kansliapäällikkö ei ole jäänyt neuvottomaksi. Hän tarjoaa ratkaisuksi hallinnonalansa lippulaivahanketta: peruskoulun tulevaisuustyötä.

Uuden ajan kynnyksellä

Uusi aika vaatii uudenlaisia taitoja. Niitä opetus- ja kulttuuriministeriö on visioinut myös kansainvälisillä foorumeilla. Lehikoinen kertoo innostuneesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n Education for Human Flourishing -hankkeesta, jossa pohditaan uusia tarvittavia taitoja, muun muassa eettistä päättelyä sekä moraalista toimintaa.  

Pelkillä luku-, lasku- ja kirjoitustaidon kaltaisilla perustaidoilla ei pärjätä, vaan yksilön on toiminnassaan opittava ottamaan huomioon myös eettiset näkökulmat yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla.  

– Eettinen päättely on kompetenssi, moraali yksilön omaa oikeudentuntoa. Molemmat ovat ihmisenä olemisen taitoja mitä suuremmissa määrin.

Uusia kompetensseja on välttämätöntä opettaa ja oppia siksikin, että tekoäly muuttaa työtehtäviä ja -markkinoita ja ratkoo monia sellaisia kysymyksiä, jotka perinteisesti ovat langenneet ihmisille. Uusien valmiuksien opettelu kytkeytyy voimakkaasti myös planetaaristen rajojen kunnioittamiseen: luontokato ja ilmastonmuutos asettavat ihmisen toiminnalle tiukkoja reunaehtoja.   

– Jos haluamme pitää planeettamme elinkelpoisena seuraaville sukupolville, meidän pitää nyt tehdä merkittäviä uudistuksia monella saralla, myös koulutuksessa.

Uuteen aikaan kuuluu vahvasti myös tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja demokratian edistäminen. Niitä peruskoulussa harjoitellaan muun muassa konkreettisten demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus -pilottihankkeiden avulla.

Kenties kouluista valmistuu entistä aktiivisempia kansalaisia, eettiseen päättelyyn kykeneviä yhteiskunnan jäseniä, joilla on kyky ja halu vaikuttaa yhteisiin asioihin. Työnsä hedelmiä Anita Lehikoinen seuraa tulevina vuosina täysinpalvelleena viranhaltijana.

Teksti: Helen Partti                                     
Kuvat: Liisa Takala