Tutkijat, toimittajat ja taiteilijat ovat kaikki aikamme tulkitsijoita, joita ei aina haluta kuulla. Keskustelu yhteisistä sanan- ja ilmaisunvapauden kysymyksistä poiki ideoita tulevalle yhteistyölle.
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) kutsui 21.5.2025 tutkijat, toimittajat ja taiteilijat yhteiseen keskusteluun sanan- ja ilmaisunvapaudesta. Lähtökohtana keskustelulle toimivat TJNK:n laatimat suositukset tutkijoiden ja asiantuntijatehtävissä toimivien sananvapauden turvaamiseksi. Suositukset pohjautuvat tutkijoille ja asiantuntijoille vuodenvaihteessa 2023–2024 toteutettuun kyselyyn. Ne vastaavat huoleen sananvapauden edellytysten heikentymisestä tarjoamalla konkreettisia keinoja tutkimuksen vapauden turvaamiseen ja tukirakenteiden kehittämiseen.
Yliopistotutkija, dosentti Oula Silvennoinen avasi tilaisuuden tilannekuvalla tutkijoiden sananvapaudesta sekä katsauksella laadittuihin suosituksiin. Silvennoinen, joka johti suositusten taustalla olevaa hanketta, totesi tieteen vapauden olevan nyt ahtaammalla kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Aikamme erityisilmiö on kansainvälisten sosiaalisen median jättien mahdollistama häirintä. Ratkaisut tähän ovat pitkälti suomalaisen yhteiskunnan ulottumattomissa. Toisaalta häirintää ja painostusta on myös akateemisen maailman sisällä.
Häirinnän ei voida olettaa jatkossa vähenevän, mutta sen aiheuttamia ongelmia voidaan minimoida. TJNK suosittelee, että Suomeen perustetaan valtakunnallinen tuki- ja koordinaatiotaho tutkijoiden sananvapauden puolustamiseksi. Tällainen malli on käytössä Saksassa, jossa korkeakoulut, tutkimuslaitokset, tiederahoittajat ja alan ammattijärjestöt ylläpitävät yhteistä, tukitoiminnasta vastaavaa organisaatiota.
Häirinnän ei voida olettaa jatkossa vähenevän, mutta sen aiheuttamia ongelmia voidaan minimoida.
Huomiota tulisi kiinnittää myös työnantajan suojeluvelvollisuuteen, joka tulisi ulottaa myös apurahoilla työskenteleviin, ei-työsuhteisiin tutkijoihin. Lisäksi suositellaan, että tiedeviestintä ja häirinnältä suojautuminen otetaan osaksi tutkijakoulutusta.
Vapaa ilmaisu on kulmakivi
Keskustelu sananvapauteen kohdistuvista uhista ja laadituista suosituksista paljasti merkittäviä yhtäläisyyksiä tutkimuksen, journalismin ja taiteen kenttien välillä. Tilaisuudessa kuultiin puheenvuorot Tieteentekijöiden puheenjohtaja Antti Pajalalta, Journalistiliiton puheenjohtaja Marjaana Varmavuorelta sekä Forum Artisin puheenjohtaja Sirpa Alkuselta.
Puhujat korostivat vapaan ilmaisun merkitystä kaikilla aloilla. Tiedettä, taidetta ja journalismia yhdistää Alkusen sanoin se, että niiden olemassaolon edellytys on vapaus. Tähän vapauteen kuuluu ainakin oikeus valita aihe ja näkökulma.
Alkunen muistutti, että kun tieteeltä ja taiteelta vaaditaan yhä useammin kaupallisesti mitattavaa arvoa, on tärkeää puolustaa myös niiden oikeutta runsauteen, kokeiluun ja rönsyilyyn. Uudet ja kiinnostavat näkökulmat syntyvät usein reunalla ennen kuin ne kulkeutuvat valtavirtaan. Ei siis ole tietä ilman pientaretta.
Uudet ja kiinnostavat näkökulmat syntyvät usein reunalla ennen kuin ne kulkeutuvat valtavirtaan.
Yhdistävänä tekijänä keskustelussa nousi esiin myös aloille tyypillinen apuraha- ja freelance-työskentely. Ei-työsuhteiset työntekijät ovat erityisen alttiita ulkoisen häirinnän ja painostuksen seurauksille, koska työnantajan suojeluvelvollisuus ei nykyisellään yllä heihin. Samalla todettiin, että vapaat toimittajat, tutkijat ja taiteilijat ovat myös näkökulmia rikastuttava resurssi.
Nopeat muutokset vaativat yhteisiä toimia
Yhteisten etujen tunnistaminen ja valvonta on tärkeää erityisesti silloin, kun yhteiskunta muuttuu nopeasti. Kansainvälisten somejättien valta, autoritarismin nousu ja rahoituksen kiristyminen muokkaavat tieteen, taiteen ja tiedonvälityksen toimintaympäristöä. Journalistiliiton puheenjohtaja Varmavuori muistuttikin, että tutkijoiden, toimittajien ja taiteentekijöiden häirintä on osa suurempaa kehityskulkua, jossa demokratia uhkaa rappeutua. Hän korosti, että häirintä toimii paitsi kuormittamalla kohdettaan, myös painostamalla itsesensuuriin.
Jos etujaan ei valvo itse, on vaarassa joutua voimakkaampien tahojen edunvalvonnan jalkoihin, Tieteentekijöiden puheenjohtaja Pajala huomautti. Hän tulkitsi suomalaisen yhteiskunnan olevan tienhaarassa, jossa on osattava tehdä oikeita valintoja. Tämä pätee myös yliopistoihin. Yliopistojen autonomian heikentyminen on pitkään jatkunut trendi, joka näyttää kansainvälisesti kiihtyvän. Muutokset ovat synnyttäneet myös Suomessa epäluottamusta yliopistohallinnon, tutkijoiden ja opiskelijoiden välille.
Jos etujaan ei valvo itse, on vaarassa joutua voimakkaampien tahojen edunvalvonnan jalkoihin, Tieteentekijöiden puheenjohtaja Pajala huomautti.
Eräs tienhaara oli Pajalan mukaan myös viimeaikainen keskustelu hallituksen esityksestä muuttaa Suomen Akatemiasta annettua lakia. Uusi lakimuotoilu tulkittiin tiedeyhteisössä yritykseksi puuttua tieteen autonomiaan turvallisuuspolitiikan nimissä. Tässä tienhaarassa akateeminen yhteisö viestitti, ettei se hyväksy tällaista suuntaa. Yhteisön kannanotto johti hallituksen esityksen muokkaamiseen.
Mitä seuraavaksi?
Keskustelu synnytti kiinnostusta kehittää sanan- ja ilmaisunvapautta tukevaa toimintaa yli organisaatiorajojen. Seuraavaksi on tarkoitus tarkastella, missä muodossa TJNK:n ehdotus valtakunnallisen koordinaatiotahon perustamisesta voisi toteutua. Lisäksi TJNK toistaa syksyllä 2025 kyselyn sananvapauteen liittyvistä kysymyksistä tutkijoille ja asiantuntijatehtävissä toimiville.
Jos haluat toimintaan mukaan, ota yhteyttä info@tjnk.fi.
Tutustu suosituksiin tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden turvaamiseksi.
Teksti: Ella Ranta
Kuva: Ali Khadem (Unsplash)
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
