Hyvän tieteellisen käytännön vastainen toiminta eli tiedevilppi rikkoo hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteita sekä vahingoittaa tieteellisen toiminnan laatua, uskottavuutta, tekijyyttä tai yhteistyötä.
Toiminta voi myös olla lainvastaista, jolloin siihen liittyviä tekoja käsitellään hyvän tieteellisen käytännön loukkaamista koskevien epäilyjen käsittelyprosessin eli HTK-prosessin lisäksi erillisissä viranomaismenettelyissä tai oikeusprosesseissa. Sen sijaan tieteellisiin teorioihin, menetelmiin tai tulosten tulkintoihin liittyvät näkemyserot tai erimielisyydet ovat osa tieteellistä keskustelua, eivätkä ne yleensä ole hyvän tieteellisen käytännön vastaisia.
Tiedevilppinä ja hyvän tieteellisen käytännön loukkauksena (ns. HTK-loukkauksena) pidetään
- tahallista vakavaa hyvän tieteellisen käytännön vastaista toimintaa tai
- toimintaa, jossa huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä on vakavasti laiminlyöty hyvää tieteellistä käytäntöä, vaikka sitä olisi ollut mahdollisuus noudattaa, tai
- tietämättömyydestä johtuvaa vakavaa hyvän tieteellisen käytännön laiminlyöntiä, joka on seurausta siitä, että asioista ei ole otettu selvää, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.
Hyvän tieteellisen käytännön vastaisen toiminnan tai laiminlyönnin vakavuutta arvioidaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon tieteenalan erityispiirteet. Arvioinnissa punnittavia seikkoja ovat esimerkiksi toiminnan laajuus, toistuvuus, tieteellinen merkitys ja haitallisuus.
Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset jaotellaan vilppiin ja piittaamattomuuteen. Epäilyt piittaamattomuudesta ja vilpistä käsitellään hyvän tieteellisen käytännön loukkaamista koskevien epäilyjen käsittelyprosessissa eli HTK-prosessissa.
Vilppi tieteellisessä toiminnassa
Vilppi tieteellisessä toiminnassa vääristää tutkittua tietoa ja harhauttaa tiede- ja tutkimusyhteisöä, päätöksentekijöitä tai yleisöä. Lisäksi se heikentää tieteellisen työn, sen tulosten tai tuotosten arvoa ja tieteen arvostusta sekä aiheuttaa haittaa muille tieteellisen työn tekijöille ja tutkittaville.
Vilppi tieteellisessä toiminnassa luokitellaan Suomessa kansainvälisen käytännön mukaisesti kolmeen alaluokkaan, jotka ovat sepittäminen (engl. fabrication), vääristely (falsification, misrepresentation) ja plagiointi (plagiarism). Vilpilliseksi epäillyn toiminnan yltäminen HTK-loukkaukseksi arvioidaan tapauskohtaisesti HTK-prosessissa.
Sepittämisellä tarkoitetaan tekaistujen havaintojen, aineistojen tai tulosten esittämistä. Esimerkiksi tieteellisessä raportissa esitettyjä havaintoja ei tällöin ole tehty raportissa kuvatulla tavalla tai menetelmillä.
Vääristelyä on perusteeton tutkimustiedon muuntelu. Havaintojen vääristelyllä tarkoitetaan alkuperäisten havaintojen muokkaamista tai esittämistä niin, että havaintoihin perustuva tulos vääristyy. Tulosten vääristelyllä tarkoitetaan tieteellisesti perusteetonta tutkimustulosten muuttamista tai valikointia. Vääristelyä voi ilmetä esimerkiksi julkaisussa, julkaistavaksi tarkoitetussa käsikirjoituksessa, oppimateriaalissa tai rahoitushakemuksessa. Vääristelyä on myös johtopäätösten kannalta olennaisten tulosten tai tietojen esittämättä jättäminen.
Plagioinnilla eli luvattomalla lainaamisella tarkoitetaan toisten tekemän työn tai tutkimusideoiden käyttämistä ilman lupaa tai viittausta. Tällöin loukataan myös alkuperäisten tekijöiden oikeuksia näiden omaan tieteelliseen työhön. Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi.
Plagiointia on esimerkiksi toisen henkilön tekstin tai sen osan, tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin, tutkimustuloksen, -aineiston, -idean, -havaintojen tai ohjelmakoodin, käännöksen, kaavion, kuvan tai muun kuvallisen ilmaisun esittäminen tai käyttäminen omissa nimissä ilman asianmukaista viittaamista.
Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä
Muusta hyvän tieteellisen käytännön vastaisesta toiminnasta kuin vilpistä käytetään Suomessa vakiintuneen käytännön mukaisesti nimitystä piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Piittaamattomuuden yltäminen HTK-loukkaukseksi arvioidaan HTK-prosessissa tapauskohtaisesti. Arvioinnissa hyödynnetään hyvän tieteellisen käytönnön ohjeen luvussa 4.1. esitettyä HTK-loukkauksen määritelmää ja soveltuvin osin vakavuuden arvioinnin esimerkkejä.
Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ilmenee törkeinä laiminlyönteinä ja holtittomuutena tutkimustyön eri vaiheissa. Piittaamattomuutta voi olla esimerkiksi:
- Tieteelliseen työhön liittyvien lupien, päätösten ja/tai lausuntojen pyytämättä jättäminen (mm. viranomaisluvat, tietoluvat, tutkimusluvat, päätökset tietojen luovuttamisesta, eettisten toimikuntien ennakkoarviointilausunnot)
- Tietolupa- ja tutkimuslupapäätösten noudattamatta jättäminen tai eettisessä ennakkoarviointiprosessissa annettujen lausuntojen noudattamatta jättäminen
- Aineistojen sopimaton käyttö tai aineistoa koskevien sopimusten noudattamatta jättäminen
- Tutkimustulosten ja -aineistojen puutteellinen dokumentointi ja säilyttäminen
- Muiden tutkijoiden työn epäasiallinen viivyttäminen tai vaikeuttaminen
- Puutteellinen tai epäasiallinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin
- Merkittävällä panoksella tieteelliseen toimintaan osallistuneen tutkijan nimen jättäminen pois julkaisun tekijä- tai kirjoittajaluettelosta
- Muiden tutkijoiden osuuden muunlainen vähättely, kuten tietoinen mainitsematta jättäminen julkaisuissa tai vastaavissa
- Tiedeyhteisön, rahoittajien tai yleisön johtaminen harhaan oman tutkimustyön suhteen
- Omien tieteellisten saavutusten tai ansioiden liioittelu tai muuntelu esimerkiksi ansioluettelossa tai sen käännösversioissa, julkaisuluettelossa tai vastaavassa
- Itsensä plagiointi eli samojen tulosten julkaiseminen useita kertoja näennäisesti uusina
- HTK-prosessiin tai sen osapuoliin kohdistuva häirintä
Lue lisää hyvän tieteellisen käytännön vastaisesta toiminnasta HTK-ohjeesta (PDF).
