Tiedevilppi

Tieteellinen tutkimus voi olla eettisesti hyväksyttävää ja luotettavaa ja sen tulokset uskottavia vain, jos tutkimus on suoritettu hyvän tieteellisen käytännön edellyttämällä tavalla. Hyvää tieteellistä käytäntöä koskevien ohjeiden soveltaminen on tutkijayhteisön itsesäätelyä ja myös osa tutkimusorganisaatioiden laatujärjestelmää.

Tiedevilpin määrittelyssä, epäilyjen tutkinnassa ja sanktioiden määräämisessä pääasiallisia toimintalinjoja on kaksi: lakiin perustuva malli ja tiedeyhteisön itsesääntelymalli. Jos tutkinta perustuu lakiin, vakava tutkimusvilppi on samalla myös rikos. Itsesääntelyjärjestelmässä näin ei ole, vaan tiede korjaa akateemisia tapoja noudattaen itse itseään. Tällöin tiedeyhteisö suorittaa keskuudessaan tutkinnan ja määrää sanktiot yhteisesti sovituin pelisäännöin.

Suomessa on käytössä itsesääntelyjärjestelmä, joka perustuu vuonna 1994 ensimmäisen kerran julkaistuun kansalliseen ohjeeseen hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausten tunnistamisesta ja tutkinnasta. Sen lähtökohtana on tiedeyhteisön sisäisen sääntelyn lisäksi tieteen avoimuus ja läpinäkyvyys sekä tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden keskinäinen luottamus.