Euroopassa on käytössä lukuisia erilaisia kansallisia toimintamalleja tutkimuseettisten väärinkäytösten tutkintaan. On myös maita, joilla kansallista järjestelmää ei vielä ole. Tiedevilpin määrittelyssä, epäilyjen tutkinnassa ja sanktioiden määräämisessä pääasiallisia toimintalinjoja on kaksi: lakiin perustuva malli ja tiedeyhteisön itsesääntelymalli. Jos HTK-tutkinta perustuu lakiin, vakava tutkimusvilppi on samalla myös rikos. Itsesääntelyjärjestelmässä näin ei ole, vaan tiede korjaa akateemisia tapoja noudattaen itse itseään. Tällöin tiedeyhteisö suorittaa keskuudessaan tutkinnan ja määrää sanktiot yhteisesti sovituin pelisäännöin.
Suomessa on käytössä järjestelmä, joka perustuu vuonna 1994 ensimmäisen kerran julkaistuun kansalliseen ohjeeseen hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausten tunnistamisesta ja tutkinnasta. Sen lähtökohtana on tiedeyhteisön sisäisen sääntelyn lisäksi tieteen avoimuus ja läpinäkyvyys sekä tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden keskinäinen luottamus. Järjestelmä sopii hyvin Suomen kaltaiseen demokratiaan.
- Lue Sanna-Kaisa Spoofin kirjoitus "Tutkimusetiikan itsesääntelyjärjestelmä – Suomen malli askel askeleelta" Vastuullisen tieteen artikkeleista.
Hyvän tieteellisen käytännön ohjeistus
Suomessa hyvän tieteellisen käytännön ja sen loukkausten määrittely sekä tapausten tutkinta perustuvat tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeeseen Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa eli HTK-ohjeeseen. TENK on laatinut sen yhteistyössä tiedeyhteisön kanssa. Ohjeen soveltamisesta ja toimivuudesta on Suomessa yli 20 vuoden kokemus. Ohje on viimeksi päivitetty vuonna 2023.
Ohjeen vaikuttavuus perustuu siihen, että kaikki yliopistot, ammattikorkeakoulut ja muut julkisen rahoituksen piirissä olevat tutkimusorganisaatiot sekä merkittävimmät tieteen rahoittajat ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet noudattamaan sitä, ks. sitoutuneiden organisaatioiden lista.
