Tutkimuslaitos A:n projektitutkija Y oli tyytymätön kahteen A:ssa suoritettuun HTK-tutkintaan. Toisessa niistä hän oli itse epäiltynä ja toisessa epäilyn esittäjänä. Y oli jättänyt yhdessä professori Å:n kanssa ilmoituksen epäillyistä HTK-loukkauksista. Sen mukaan A:n erikoistutkija X ja vanhempi tutkija Z olivat syyllistyneet useisiin HTK-loukkauksiin liittyen yhteisartikkelin julkaisemiseen. Kyseessä oli Y:n yhdessä X:n ja Z:n kanssa laatima artikkelikäsikirjoitus, joka oli tuolloin uudelleen vertaisarvioitavana, mutta tällä kertaa vain X:n ja Z:n nimissä, samassa kansainvälisessä tiedelehdessä.
Y:n ja Å:n HTK-ilmoituksen johdosta A:n ylijohtaja päätti, että HTK-prosessin mukaista esiselvitystä ei käynnistetä, koska asiavyyhti oli A:ssa jo tutkittu X:n ilmoituksen johdosta. TENKin näkemyksen mukaan Y:n ja Å:n ilmoitukseen sisältyi kuitenkin väitteitä, joita ei ollut aikaisemman, X:n tekemän ilmoituksen johdosta lainkaan selvitetty. TENKin mukaan A:ssa tulikin käynnistää esiselvitys erityisesti sen selvittämiseksi, sisältyikö tapahtumainkulkuun, jonka seurauksena yhteisartikkeli päätyi julkaisijan arvioitavaksi ilman projektitutkija Y:n suostumusta ja ilman, että häntä mainittiin tekijänä, hyvän tieteellisen käytännön loukkaus.
Y katsoi tulleensa painostetuksi HTK-prosessin yhteydessä A:ssa järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, jossa oli käsitelty myös kiistanalaisen yhteisartikkelin julkaisemista. TENK pitää kuitenkin luonnollisena sitä, että tutkimuslaitos pyrkii löytämään ratkaisuja, jotka tekevät mahdolliseksi sen, että tutkimustyö, johon on uhrattu työaikaa ja laitoksen varoja, voidaan julkaista. Tällaisten ratkaisujen etsiminen ei ole painostamista, vaikka Y oli saattanut sen sellaiseksi kokea. Lisäksi A:n päätös Y:tä koskeneen hyvän tieteellisen käytännön loukkaamista koskevan epäilyn johdosta oli vapauttava, mikä vei sekin pohjaa ajatukselta, että Y:tä olisi jotenkin epäasianmukaisesti painostettu.