Tutkija A oli muutamaa vuotta aikaisemmin työskennellyt lääke- ja terveystieteiden alan tutkimushankkeessa koordinoivan tutkimushoitajan nimikkeellä ja kertoi tehneensä hankkeessa myös nuoremman tutkijan työtehtäviä. Hän epäili tekijyyden loukkaamisesta kyseisen tutkimusryhmän vastuullista tutkijaa, yliopisto X:n väitöskirjatutkijaa B ja tutkimusryhmän johtajana toiminutta erikoislääkäriä C. A:n mukaan B ja C olivat evänneet A:lta pääsyn kanssakirjoittajaksi näiden uuteen, saman alan julkaisuun, ja sulkeneet samalla A:n pois tutkimusryhmästä.
X:n rehtori oli päättänyt, että esiselvitystä ei käynnistetä, koska artikkelia, johon HTK-loukkausepäilyilmoitus kohdistui, ei oltu julkaistu, eikä A:n nimeä oltu siten jätetty pois artikkelin kirjoittajaluettelosta. A on tyytymätön siihen, että asiassa ei käynnistetty HTK-prosessia.
Lausuntopyynnön saatuaan TENK tiedusteli osapuolilta, oliko sinä ajankohtana, jona rehtori teki asiassa päätöksensä, kiistanalainen käsikirjoitus, vaikka sitä ei oltu vielä julkaistu, kuitenkin jo lähetetty mahdolliselle julkaisijalle vertaisarviointiin. Vastineiden mukaan käsikirjoitusta ei ollut lähetetty arvioitavaksi, koska sitä ei edes ollut olemassa.
Lausunnossaan TENK totesi, että se voi ottaa kantaa vain siihen, mitä on tapahtunut, mutta ei siihen, millaisen aikomuksen tutkija on mahdollisesti esittänyt. Yleisellä tasolla TENK katsoo, että tutkijan oikeus tulla mainituksi tieteellisen julkaisun kirjoittajana ei ole riippuvainen hänen työsuhteestaan eikä se lakkaa, vaikka tutkimus tai hanke, jonka tuloksia julkaistaan, olisi jo päättynyt.
Koska HTK-loukkausta ei ollut ollut syytä epäillä, X:n rehtori oli voinut tehdä päätöksen HTK-prosessin käynnistämättä jättämisestä.