A epäili B:n plagioineen tekniikan alan pro gradu -tutkielmassaan hänen vuonna 2007 julkaistua opinnäytetyötään. A:n mukaan B:n tutkielman otsikko, päätutkimustehtävä ja osa sisällöstä olivat hyvin samanlaisia kuin hänen saman alan tutkielmassaan. A:n mukaan hänet tulisi mainita työn toisena tekijänä. Yliopisto suoritti asiassa esiselvityksen, jonka mukaan tutkielmassa ei ollut plagiontia.
Kun arvioidaan, onko hyvän tieteellisen käytännön loukkaus tapahtunut, tulee arvioinnissa soveltaa tapahtuma-aikana voimassa ollutta HTK-ohjetta. Nyt tarkastelussa oleva epäilty plagiointi oli A:n mukaan tapahtunut vuonna 2011. Tapauksessa tuli siis tältä osin soveltaa TENKin HTK-ohjetta vuodelta 2002.
Ohjeen mukaan luvattomalla lainaamisella (plagiarism) tarkoitetaan vakavinta HTK-loukkauksen muotoa, vilppiä tieteellisessä toiminnassa. Se on jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittämistä omanaan.
Jotta plagiointivilppi todettaisiin HTK-prosessissa tapahtuneen, on teon sekä täytettävä plagioinnin eli luvattoman lainaamisen tunnusmerkit että oltava tahallinen ja tiedeyhteisöä tietoisesti harhauttava.
Muiden tutkijoiden osuuden vähättely julkaisuissa voi HTK-ohjeen mukaan olla myös piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Jotta tällaisessa tapauksessa voitaisiin todeta HTK-loukkaus, tulisi epäillyn tutkijan toiminnan osoittaa piittaamattomuuden tunnusmerkkien lisäksi törkeää laiminlyöntiä ja holtittomuutta tutkimuksen teon eri vaiheissa.
TENKin näkemyksen mukaan yksittäiseen samaa aihepiiriä käsittelevään tutkimukseen viittaamatta jättäminen ei ole sellaista HTK-ohjeessa kuvattua vilppiä tai piittaamattomuutta, joka täyttäisi HTK-loukkauksen tunnusmerkit. Asiassa ei tuotu muutoinkaan esiin mitään sellaista B:n toimintaan liittyvää törkeää laiminlyöntiä tai holtittomuutta, joka antaisi aiheen tarkastella asiaa HTK-loukkauksena. Näin ollen TENK yhtyi esiselvittäjän näkemykseen, jonka mukaan kyseessä ei ollut HTK-loukkaus.