Väitöksen viivästyminen ei ollut tutkijan työn tahallista viivyttämistä (TENK 2020:2)

Luonnontieteen alan tohtori A epäili, että erään yliopiston emeritusprofessori B olisi vuosien 2005 ja 2006 välillä vaikeuttanut hänen väitöstyönsä valmistumista ja tällä tavoin estänyt hänen tutkimuksensa tulosten julkistamisen. 

TENKin lausunnot 2020:1 ja 2020:3 liittyvät samaan asiakokonaisuuteen.

Kun arvioidaan, onko hyvän tieteellisen käytännön loukkaus tapahtunut, tulee arvioinnissa soveltaa tapahtuma-aikana voimassa ollutta HTK-ohjetta. Tapauksessa tuli siis soveltaa TENKin HTK-ohjetta vuodelta 2002.

Toisen tutkijan työn tahallinen viivyttäminen ja vaikeuttaminen mainitaan vuoden 2002 ohjeessa tiedeyhteisön kannalta haitallisena ja tuomittavana. HTK-menettelyä sovelletaan ohjeen mukaan tapausten tutkimiseen kuitenkin ainoastaan silloin, jos toimintaa voidaan pitää myös hyvän tieteellisen käytännön loukkauksena. Tekijän toiminnan olisi tällöin osoitettava myös törkeää laiminlyöntiä.

TENKille toimitetun aineiston valossa ei voitu päätellä, että B olisi pyrkinyt tahallaan viivyttämään A:n työn valmistumista. Asiassa ei tuotu muutoinkaan esiin mitään sellaista B:n toimintaan liittyvää törkeää laiminlyöntiä tai holtittomuutta, joka antaisi aiheen tarkastella asiaa HTK-loukkauksena.