Epäilyn esittäjä A teki HTK-loukkausepäilyilmoituksen yliopistolle X sen tutkimusapulaisena työskennelleestä, sittemmin yliopistoon Y siirtyneestä opiskelijasta B. Epäily kohdistui B:n kahteen julkaisuun, ja se koski mm. tekijyyden manipulointia ja tutkimuksen lähdeluettelon paisuttelua. A:n mukaan oli epäselvää, millaisella kontribuutiolla ja missä organisaatiossa B olisi osallistunut tutkimuksen tekemiseen. Lisäksi toinen tiedelehdissä julkaistuista käsikirjoituksista olisi ostettu ns. tutkintotehtaasta (papermill).
X-yliopiston suorittamassa esiselvityksessä B oli myöntänyt epäillyt HTK-loukkaukset, ja lisäksi hän kertoi maksaneensa kanssakirjoittajalle saadakseen nimensä artikkeleiden kirjoittajaluetteloon. X:n rehtorin päätöksessä todettiin kuitenkin, että koska B ei ollut ollut epäiltyjen loukkausten tapahtuma-aikaan X-yliopistossa työsuhteessa, asian ratkaisu kuuluisikin Y-yliopistolle.
A oli tehnyt vastaavan HTK-ilmoituksen myös yliopistoon Y. Y:n mukaan sillä ei ollut toimivaltaa asian käsittelyyn, koska B:llä ei ollut ollut epäiltyjen tekojen tapahtumisaikaan työsuhde- tai opintoyhteyttä siihen. Epäilyn alaisia julkaisuja ei ollut myöskään merkitty Y:n tutkimustietojärjestelmään.
Lausuntopyynnössään TENKille A kysyi, miten asiassa olisi pitänyt edetä. TENKin mukaan HTK-prosessin tulee pääsääntöisesti toteuttaa se taho, jonka tutkijayhteisössä epäilty on toiminut epäillyn loukkauksen tapahtuma-aikaan. Tässä tapauksessa toinen B:n kiistanalaisista artikkeleista löytyi X-yliopiston tutkimustietojärjestelmästä, ja siinä B:n affiliaatioksi oli merkitty X. Näin ollen X-yliopisto oli ollut oikea taho toteuttamaan HTK-prosessin. HTK-ohjeen mukaisena seuraamuksena sen tuli pyytää tiedelehdeltä kyseisen artikkelin poisvetoa.