Professorit A ja B epäilivät, että tutkija C ja dosentti D olivat loukanneet hyvää tieteellistä käytäntöä useiden erikseen nimeämättömien kanssakirjoittajiensa kanssa lukuisissa eri julkaisussa muun muassa sepittämällä tutkimusta, plagioimalla A:n tutkimusryhmän hakemuksia, esityksiä ja julkaisuja sekä hyödyntämällä materiaaleja ilman lupaa. Epäilyt kohdistuivat 19 julkaisuun, joissa oli kirjoittajina yhteensä 30 eri tutkijaa eri tutkimusorganisaatioista. A:n mukaan C oli saanut pääsyn materiaaleihin väitöskirjatutkijana A:n ohjauksessa, ja sen jälkeen hyödyntänyt materiaaleja luvatta kiistanalaisissa julkaisuissa sepittämällä tutkimusta sekä tehtaillen julkaisuja mukaillen plagioimalla ja itseplagioimalla.
Yliopisto Y toteutti ensin esiselvityksen ja myöhemmin varsinaisen tutkinnan, joissa epäiltyinä mainittiin yliopistosta myös vieraileva tutkija E, jatko-opiskelija F sekä professori G. Tutkintaryhmän raportin mukaan epäiltyjen todettiin syyllistyneen hyvän tieteellisen käytännön vastaiseen toimintaan julkaisuja tehtailemalla, itseplagioimalla, mukaillen plagioimalla ja puutteellisten viittauskäytäntöjen osalta. Itseplagioinnin osalta toiminnan katsottiin olleen laajaa. Tutkintaryhmä katsoi epäiltyjen toiminnan osoittavan selkeää piittaamattomuutta tai vähintäänkin puutteita osaamisessa hyvän tieteellisen käytännön osalta siinä määrin, että epäiltyjen katsottiin syyllistyneen piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Tutkintaryhmä kuitenkin totesi, että kokonaisuutena arvioiden teot olivat lieviä.
Yksi osapuolista esitti prosessin kuluessa epäilyn, että tutkinnassa asiantuntijana kuultu toinen epäilyjen esittäjistä, professori B, oli ollut esteellinen toimimaan asiantuntijana prosessissa.
Varsinaisen tutkinnan jälkeen rehtori H päätti tutkintaryhmän raportista poiketen, etteivät epäillyt olleet syyllistyneet asiassa hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen. Rehtori katsoi, että koska tutkintaryhmän raportissaan toteama hyvän tieteellisen käytännön vastainen toiminta ei ollut vakavaa, se ei täyttänyt määritelmällisesti HTK-loukkauksen kriteerejä. Rehtori katsoi professori B:n asiantuntijalausunnon rinnastuneen osapuolen kuulemiseen.
TENK totesi, että suoritetun HTK-prosessin perusteella oli ilmeistä, että epäilyn alaisissa julkaisuissa oli todettu hyvän tieteellisen käytännön vastaista toimintaa. kuitenkaan todeta kunkin julkaisun osalta erikseen kyseisten julkaisujen tekijöiden roolia hyvän tieteellisen käytännön vastaisessa toiminnassa eikä siten antaa lausuntoa siitä mihin HTK-loukkauskategoriaan kukin tekijöistä oli tai ei ollut syyllistynyt kussakin julkaisussa.
Esitettyyn epäilyyn professori B:n esteellisyydestä TENK totesi, että B:llä oli ollut oikeus tulla kuulluksi HTK-prosessissa ainoastaan epäilyn esittäjänä. TENK katsoi, että tutkintaryhmä ei noudattanut HTK 2023-ohjetta kuullessaan professori B:tä tutkinnassa asiantuntijana ja tältä osin prosessissa oli tapahtunut virhe.
TENK katsoi, että HTK-prosessi oli toteutettu muutoin pääosin HTK 2023 -ohjeen mukaisesti. Tutkintaryhmän loppuraportti ei kuitenkaan kaikilta osin noudattanut HTK 2023 -ohjetta. Raportissa oli epätarkkuutta liittyen siihen, miten todetun hyvän tieteellisen käytännön vastaisen toiminnan vakavuutta arvioidaan ja miten HTK-loukkaus määritellään HTK 2023 -ohjeessa. Raportissa oli myös sisäisiä ristiriitoja selvitysosion ja johtopäätösten välillä, ja raportista puuttui julkaisuittain ja tekijöittäin eritelty päätös epäiltyjen HTK-loukkausten HTK-ohjeen mukaisesta muodosta ja vakavuudesta sekä siitä, kenen oli tai ei ollut kussakin julkaisussa todettu syyllistyneen HTK-loukkauksiin. Näistä syistä TENK palautti asian yliopistolle uudelleen tarkasteltavaksi.