Yliopisto oli esiselvityksen perusteella todennut maisteri A:n syyllistyneen kasvatustieteiden alan pro gradu -tutkielmassa hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen, mutta tekoa ei pidetty erityisen vakavana.
Asiassa tehdyn uuden HTK-ilmoituksen perusteella yliopisto käynnisti kuitenkin toisen esiselvityksen, jonka perusteella A:n todettiin esittäneen harhaanjohtavasti omissa nimissään toisten tuloksia ja johtopäätöksiä. Yliopisto katsoi A:n syyllistyneen sekä piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä että vilppiin, joka ilmeni plagiointina.
Yksityishenkilö B oli tyytymätön siihen, ettei asiassa käynnistetty varsinaista tutkintaa, vaikka esiselvityksessä oli noussut esiin kysymys aiempaa laajemmasta vilpistä. Esiselvittäjällä ei myöskään ollut ollut mahdollisuutta käyttää sähköistä plagiaatintunnistusohjelmaa, koska A ei ollut antanut lupaa työnsä digitointiin.
Lausunnossaan TENK totesi, että HTK-ohje on laadittu tieteellisen tutkimuksen laadun varmistamiseksi. Tilanteissa, joissa kyse on opinnäytteestä ja joissa esiselvitys on jo selkeästi osoittanut HTK-loukkauksen tapahtuneeksi, varsinainen HTK-tutkinta tulisi käynnistää pääsääntöisesti vain epäillyn pyynnöstä tai muutoin perustellusta syystä. Plagioinnin voi todeta myös ilman plagiaatintunnistusohjelmaa.