Eräässä suomalaisessa tutkimusorganisaatiossa oli tutkittu vilppiepäily, joka oli kohdistunut sen tutkimusvirassa olevan, ulkomaisen tutkijan virkatyöhön. Tutkija oli kuulunut myös kansainväliseen tutkimusryhmään. Asiaa koskevassa lausunnossaan TENK otti kantaa sekä siihen, olivatko a.o. tutkimusorganisaation käyttämät menettelytavat HTK-loukkauksen selvittelyssä moitteettomat, että siihen, syyllistyikö tutkija hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen.
Lausunnossaan TENK huomautti tutkimusorganisaation menettelytavoista: Tutkinnassa käytettiin pääosin suomen kieltä, vaikka se ei ollut a.o. tutkijan äidinkieli. Lisäksi HTK-epäilyä käsitelleen tutkintaryhmän puheenjohtajan esteellisyys jouduttiin arvioimaan. Vaikka tutkinnassa oli menetelty varomattomasti, TENK ei kuitenkaan päätynyt suosittelemaan sitä, että tutkinta olisi pitänyt käynnistää uudelleen.
Epäillyn tutkijan oli tutkimusorganisaation omassa esiselvityksessä ja tutkinnassa todettu syyllistyneen neljään eri HTK-loukkaukseen: kahdesti piittaamattomuuteen sekä lisäksi vääristelyyn ja sepittämiseen. Toinen todettu piittaamattomuus liittyi sähköiseen julkaisutietokantaan annettujen tietojen paikkansapitävyyteen. Tässä tapauksessa TENK ei todennut tutkijan toimissa holtittomuutta siinä määrin, että tapaus olisi voitu luokitella piittaamattomuudeksi hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Toisen piittaamattomuudeksi luokitellun tapauksen TENK totesi liittyvän tutkimustyön tieteelliseen laatuun; tällaisia tapauksia TENK ei arvioi.
Sen sijaan kahdessa muussa tapauksessa TENK totesi HTK-loukkauksen toteennäytetyksi. Näistä toinen tapaus oli sepittämistä: tutkija oli kongressiin toimittamassaan abstraktissa viitannut tutkimustuloksiin, joita ei viittaushetkellä ollut ollut olemassakaan. Tutkimusorganisaation vääristelyksi luokitteleman teon, joka liittyi laiminlyönteihin tutkimusmenetelmissä, TENK totesi piittaamattomuudeksi hyvästä tieteellisestä käytännöstä tutkimuksen suorittamisessa.