Yliopisto X:n professori A oli tehnyt ilmoituksen tekijyyden loukkaamista ja tutkijanuran viivyttämistä koskeneista seitsemästä HTK-loukkausepäilystä, joissa kaikissa epäiltynä oli saman yliopiston tekniikan alan professori B. Varsinaisen tutkinnan tutkintaryhmä totesi raportissaan, että B oli lisännyt ylimääräisiä kirjoittajia yhteisartikkelin kirjoittajaluetteloon, manipuloinut review-prosessia ja yrittänyt harhaanjohtaa julkaisuprosessia. X:n rehtorin päätöksen mukaan tutkituista tapauksista kahdessa oli todettu anastus ja kahdessa piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Kolmessa muussa tapauksessa ei HTK-loukkausta todettu.
Lausuntopyynnössään TENKille B kiisti syyllistyneensä HTK-loukkauksiin, mutta ei tapaus tapaukselta perustellut tätä. Sen sijaan hän katsoi, että sekä HTK-loukkausepäilyt että -prosessi liittyivät hänen irtisanomiseensa, jota hän piti laittomana ja epäammattimaisena. B:n mukaan tieto HTK-prosessin lopputuloksesta kerrottiin hänen silloiselle työnantajalleen yliopistolle Y jo ennen kuin B oli antanut tutkintaryhmän raportista omat kommenttinsa ja ennen kuin X:n rehtori oli tehnyt asiassa HTK-prosessin päättävän päätöksensä.
Vastineessaan TENKille yliopisto X kertoi pitäneensä tietoisesti toisistaan erillään B:n irtisanomisprosessin ja hänen toimintaansa liittyneen HTK-prosessin. X korosti, että HTK-prosessissa oli noudatettu hallintolakia, ja että HTK-prosessissa syntyvät asiakirjat ovat julkisia.
TENK tarkasteli lausunnossaan vain niitä em. HTK-prosessissa tutkittuja tapauksia, joissa HTK-loukkaus oli todettu. TENK ei ottanut kantaa B:n irtisanomiseen eikä B:n prosessin muihin asianosaisiin kohdistamiin epäilyihin.
HTK-prosessissa oli mm. todettu, että B oli lisännyt tieteellisen artikkelin kirjoittajalistaan henkilön kannustaakseen tämän tutkijan uraa. Rehtori katsoi päätöksessään, että kyseessä olisi ollut anastus. TENKin mukaan tunnusmerkeiltään kyseessä olisi kuitenkin lähinnä ollut muu vastuuton menettely eli tekijyyden manipulointi sisällyttämällä tutkimukseen osallistumattomia henkilöitä tekijäluetteloon. Vakavuuden puolesta TENK katsoi, että tapahtunutta voi pitää piittaamattomuutena hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Koska anastaminen HTK-loukkausten muotona on äärimmäisen vakava, sen perusteluiden olisi pitänyt olla kiistattomat.
Lausunnoissaan TENK ei ota kantaa HTK-prosessien seuraamuksiin. Näin ollen se ei myöskään ota kantaa siihen, missä vaiheessa HTK-prosessin toteuttanut organisaatio 1 voi antaa tietoja tutkintaryhmän raportista organisaatiolle 2, jos HTK-prosessissa epäiltynä oleva tutkija on siirtynyt 1:stä 2:n palvelukseen.
Tässä yhteydessä TENK viittaa myös siihen, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 9.2 §:n mukaan ”Tiedon antaminen asiakirjasta, joka 6 ja 7 §:n mukaan ei ole vielä julkinen, on viranomaisen harkinnassa. Harkinnassa on otettava huomioon, mitä 17 §:ssä säädetään.”
Johtopäätöksenään TENK katsoi, että yliopisto X oli suorittanut kyseisen HTK-prosessin TENKin ohjeiden mukaisesti. B oli syyllistynyt piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Prosessissa noudatettiin HTK 2012 -ohjetta.