Lääketieteen alaan liittyvässä, yliopistossa tutkitussa tapauksessa todettiin piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Epäilyn esittänyt dosentti A työskenteli dosentti B:n johtamassa tutkimusryhmässä yliopistolla. Dosentti A:n mukaan dosentti B:n johtaman tutkimusryhmän toiminnassa oli esiintynyt tutkimuseettisiä rikkeitä. Suoritetun esiselvityksen perusteella yliopisto katsoi, että dosentti B oli syyllistynyt piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä muun muassa raportoimalla puutteellisesti käytetyistä tutkimusmenetelmistä.
Lausuntopyynnössään TENKille dosentti A esitti tyytymättömyytensä esiselvityksen suorittaneen työryhmän tapaan kuulla osapuolia ja erityisesti siihen, ettei työryhmä kuullut hänen nimeämiään henkilöitä, jotka olisivat voineet todistaa, että dosentti B oli kieltänyt kertomasta potilaan kuolemaan johtaneesta tapauksesta. Lisäksi dosentti A epäilee dosentti B:tä vääristelystä. Dosentti A:n mukaan asiassa olisi tullut suorittaa HTK-prosessin mukainen varsinainen tutkinta. TENKin arvion mukaan osapuolten kuuleminen oli kuitenkin täyttänyt tarkoituksensa. Esiselvityksen suorittanut työryhmä on myös voinut olla kuulematta dosentti A:n nimeämiä henkilöitä, koska siitä seikasta, että väitetty kielto olisi annettu, ei voida päätellä, että tiedeyhteisöä on tahallaan pyritty harhauttamaan. Dosentti B:n toiminta asiassa oli perusteltavissa.
TENK toteaa lausunnossaan, että osapuolet olivat samaa mieltä siitä, että potilaan kuolemaan johtaneesta tapauksesta ei ole julkaistu raporttia. Erimielisyyttä on sitä vastoin kysymyksestä, mitä tapauksen julkaisematta jättäminen ilmentää. Tilanteissa, jossa julkaisun on ilmoitettu rajoittuvan yhden tapauksen raportointiin, ei voida edellyttää, että samalla raportoitaisiin muista tapauksista. Että mahdollisista muista tapauksista tällöin vaietaan, ei ole havaintojen vääristelyä, vaan tutkijalla on vapaus tehdä tällainen valinta.
Esiselvityksen tehnyt yliopiston työryhmä on raportissaan havainnut useita julkaistujen tapausten raportointiin liittyviä ongelmia ja katsonut niiden voivan johtaa siihen, että lukija saa hoidon tuloksista harhaanjohtavan kuvan. Esiselvityksen tekijät ovat pitäneet tätä piittaamattomuutena hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Tämä arvio, joka TENKin käsityksen mukaan on perusteltu, ei kuitenkaan riitä osoittamaan, että olisi tahallisesti pyritty harhauttamaan tiedeyhteisöä.
Yliopiston asiassa toimeenpanema esiselvitys oli perusteellisuudessaan verrattavissa varsinaiseen tutkintaan. Tutkinnan jatkamisen ei voitu olettaa tuottavan merkityksellistä uutta tietoa. Myöskään dosentti B ei vaatinut varsinaista tutkintaa. Yliopisto on siten voinut päättää asiasta esiselvityksen perusteella.