Tutkija A oli tehnyt kirjallisen ilmoituksen epäilystä hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta luonnontieteiden alalla eräälle yliopistolle. Sen mukaan professori B ei ollut ottanut huomioon tutkija A:n osuutta tekijyyteen johtamansa tutkimusryhmän tutkimusaineistoa muokattaessa tai julkaistaessa. Vastineessaan yliopistolle professori B kertoi, että tutkija A oli toiminut professori B:n johtaman yritys X:n työntekijänä; ei hänen johtamansa tutkijaryhmän akateemisena jäsenenä. Lisäksi tutkija A oli irtisanottu yritys X:stä kolme vuotta aikaisemmin, kun miltä vuodelta ilmoituksessa mainitut julkaisut olivat.
TENK katsoi 1. lausunnossaan, että yliopisto teki menettelyvirheen, kun se ei ollut varannut tutkija a:lle tilaisuutta vastineen antamiseen professori B:n lausunnon johdosta. Tämän vuoksi asia palautettiin yliopistolle. Yliopisto teki asiassa uuden päätöksen sen jälkeen, kun tutkija A:ta ja muita asianosaisia oli kuultu. Sen mukaan asiassa ei ollut tarpeen käynnistää HTK-loukkausprosessin mukaista esiselvitystä.
Tutkija A oli tyytymätön yliopiston edellä mainittuun päätökseen ja pyysi TENKin lausuntoa siitä, olisiko esiselvitys ollut tehtävä hänen esittämiensä aihe-todisteiden pohjalta ja oliko hänen esiselvityspyyntönsä käsittely yliopistossa ollut asianmukaista. Tämän jälkeen TENK pyysi yliopistolta arviota siitä, mikä oli tutkija a:n osuus tekijyyteen julkaisuissa ja tutkimustoiminnassa, joihin hän lausuntopyynnössään viittasi. Vastinepyynnössä TENK myös totesi, että sillä ei ole tekijyyden tai HTK-prosessin kannalta merkitystä, minkä työnantajan palveluksessa HTK-epäilyn esittäjä on ollut.
Asiassa oli yliopiston mukaan riidattomasti katsottu, että tutkija A:n ottamat mikroskopiakuvat oli otettu viimeistään kolme vuotta ennen artikkeleiden julkaisemista. Artikkeleita oli työstetty sen jälkeen, kun tutkijaa oli irtisanottu yritys X:n palveluksesta. Yliopisto viittaa myös ns. Vancouverin periaatteisiin, jotka koskevat tekijyyttä biolääketieteellisissä julkaisuissa.
TENK toteaa lausunnossaan, että esittämässään loukkausepäilyssä ja myöhemmissä kirjelmissään tutkija A ei ole konkreettisesti ja väittämiään perustellen tuonut esille käsitystään siitä, mikä oli hänen täsmällinen panoksensa kiistanalaisiin julkaisuihin. Sen vuoksi ja muun asiassa hankkimansa selvityksen perusteella yliopisto oli voinut HTK-loukkausten tutkintaa koskevan menettelyohjeen puitteissa olla käynnistämättä esiselvitystä. Ilmoittajalla on asian selvittämisessä vastuuta, jota ei voida siirtää yliopistolle. Vaikka yliopisto on asiasta päättäessään toiminut ohjeen mukaisesti, myös päinvastaista ratkaisua voitaisiin perustella. Näin ollen TENKin johtopäätöksenä 2. lausunnossa oli, että yliopisto oli toiminut HTK-ohjeen mukaisesti päättäessään, että esiselvitystä ei käynnistetty.
Lisäksi TENK pitää tärkeänä, että kynnys esiselvityksen käynnistämiselle pidetään matalana. Esiselvityksen tekeminen on tärkeää osapuolten oikeusturvan kannalta ja myös siltä kannalta, miten oikeudenmukaiseksi ilmoituksen tekijä tutkintamenettelyn kokee. TENK korostaa myös sitä, ettei se kysymys, millaisessa palvelussuhde- tai opiskelija-asemassa tutkija on tutkimusprojektissa, ole merkityksellinen arvioitaessa sitä, tulisiko hänet mainita julkaisussa tekijänä. Kysymys tekijyydestä riippuu yksinomaan siitä, millaisen henkisen panoksen tutkija on antanut tutkimuksessa esitettävän uuden tiedon tuottamiseen. Niin sanotusta tekijänkunniasta, oikeudesta tulla tunnustetuksi tekijänä tutkimuspanoksen siihen riittäessä, ei voida luopua työsopimuksissa tai muissa sopimuksissa.