Yliopiston entinen tohtoriopiskelija A esitti epäilyn, että hänen kanssaan samassa luonnontieteiden alan tutkimushankkeessa työskennellyt tutkija B olisi plagioinut hänen diplomityötään sekä lisensiaattityössään että väitöskirjassaan. HTK-prosessissa kävi ilmi, että B oli plagioinut diplomityötä sekä suoraan että mukaillen useaan otteeseen.
Samassa asiavyyhdessä selvitettiin myös laajemmin laitoksen julkaisukäytäntöjä, mutta vaikka ne monelta osin todettiin epäselviksi, varsinaista HTK-loukkausta ei esiselvityksen jälkeen voitu näyttää toteen.
A kuitenkin katsoi, että tapaukset toisistaan erottanut HTK-prosessi ei ollut kaikilta osin ollut puolueeton. Yliopisto ei käynnistänyt asiassa varsinaista tutkintaa sen selvittämiseksi, olisiko hänet pitänyt mainita tekijänä konferenssijulkaisuissa. Hän myös huomautti tutkinnan pitkästä kestosta. Kaikkinensa kaksi HTK-tutkintaa sisältänyt prosessi kesti noin 13 kuukautta.
TENK piti asian laajuuden ja laadun vuoksi perusteltuna, että tapaukset käsiteltiin erikseen. Ne kohdistuivat eri tutkimuksiin ja epäiltyinä olivat eri henkilöt. TENK myös katsoi, että olosuhteet huomioon ottaen esiselvitys oli suoritettu kohtuullisessa ajassa.
Koska osapuolilla oli hyvin eriävä näkemys tapahtumien kulusta, oli kaikkien osapuolten etu, että asian selvittämiseen osallistuisi myös tutkivan organisaation ulkopuolisia puolueettomia asiantuntijoita. Näin ollen TENK katsoi, että tapauksessa tuli suorittaa varsinainen HTK-tutkinta.