Tutkija A epäili, että tutkijatohtori B, apulaisprofessori C ja professori D olisivat syyllistyneet tutkija E:n opinnäytteen plagiointiin tekniikan alan yhteisartikkelissa, jonka kirjoittajina olivat B, C, D ja E. Artikkelissa käytettiin opinnäytteen tekstiä, tuloksia ja havaintoja, mutta opinnäytteeseen ei viitattu. Samalla A:n mukaan tiedeyhteisöä olisi johdettu harhaan artikkelin löydösten uutuuden osalta. Lausuntopyynnössään TENKille A totesi, että vertaisarvioijat eivät olleet voineet tietää artikkelin yhtäläisyyksistä opinnäytteen kanssa.
Päätöksessään yliopiston rehtori katsoi, että vaikka viittaaminen olisi ollut toivottavaa, HTK-loukkausta ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Rehtorin mukaan ”yhtäältä on suositeltavaa viitata laajasti aikaisempiin opinnäytetöihin mutta toisaalta on pidättäydyttävä viittaamasta liiallisesti omiin julkaisuihin viittausindeksien keinotekoiseksi korottamiseksi”.
TENK on linjannut, että tieteellisten yhteisartikkeleiden kirjoittajien tulee yhdessä hyväksyä sekä artikkelin sisältö että se, keiden nimet merkitään kirjoittajaluetteloon. Mikäli yhteisartikkelissa todetaan HTK-loukkaus, ovat kaikki sen kirjoittajiksi merkityt tutkijat siitä yhteisesti vastuussa, ellei kunkin kirjoittajan kontribuutiota ole a.o. julkaisussa erikseen eritelty.
Lausunnossaan TENK katsoi, että koska E oli ollut yksi epäilyn alaisen artikkelin kirjoittajista, artikkelissa ei ollut syyllistytty hänen opinnäytteensä osien plagiointiin. Hyväksymällä artikkelin käsikirjoituksen E oli samalla hyväksynyt sen, että siinä ei viitattu hänen opinnäytteeseensä. Samalla TENK kuitenkin yhtyi siihen yliopiston näkemykseen, että erityisesti opinnäytetöiden ohjaajien tulisi muistaa hyvät viittauskäytänteet silloin, kun opinnäytetyö ja tieteellinen julkaisu ovat sisällöllisesti lähellä tosiaan.