Tutkija A oli tyytyväinen yliopiston suorittaman HTK-prosessin lopputulokseen, jossa tutkija B:n todettiin syyllistyneen vilppiin (plagiointiin) kopioimalla hänen tutkimussuunnitelmaansa rahoitushakemuksessa. A oli kuitenkin tyytymätön tapaan, jolla yliopisto julkisti HTK-tutkintaryhmän loppuraportin sekä niihin korjaaviin toimenpiteisiin, jotka yliopisto oli ilmoittanut tekevänsä asiassa. A ei pystynyt enää hyödyntämään anastettua tutkimussuunnitelmaansa eikä siinä esitettyjä ideoita, joille oli myönnetty rahoitus.
Asia liittyy samaan asiakokonaisuuteen kuin TENKin lausunto 2019:18.
Kun HTK-prosessissa todetaan vilppi, HTK-ohje linjaa, että tutkintaraportin johtopäätökset tulee julkistaa mahdollisuuksien mukaan ainakin siinä julkaisukanavassa, missä vilpillisen tutkimuksen tulokset on julkaistu. A:n plagioitu teksti oli julkaistu rahoittajalle lähetetyssä salassapitovelvollisuuden alaisessa tutkimussuunnitelmassa. Tekstiä ei ollut julkaistu missään muualla.
TENKin mukaan yliopisto menetteli siis HTK-ohjeen mukaisesti, kun se lähetti tutkinnan loppuraportin ja rehtorin päätöksen ainoastaan rahoittajan tietoon eikä julkaissut sitä laajemmin. Mahdollisen HTK-loukkauksen seuraamuksista päättäminen oli HTK-tutkinnan hoitaneen yksikön vastuulla.