Apulaisprofessori A epäili, että väitöskirjatutkija B olisi mustamaalannut häntä, vaikeuttanut yhteisartikkelien julkaisua sekä estänyt produktioiden esittämistä julkisesti. Myöhemmin hän täydensi asiakokonaisuuteen ilmoitustaan tekijyyteen liittyvällä epäilyllä. Myös väitöskirjatutkija B teki samasta asiakokonaisuudesta ilmoituksen, jossa epäili A:ta sepittämisestä, havaintojen vääristelystä, plagioinnista tai anastamisesta sekä tiedeyhteisön harhaanjohtamisesta.
Yliopiston rehtori yhdisti kaikki kolme ilmoitusta samaan päätökseen. Päätöksen mukaan A:n ilmoituksissaan esittämiä epäilyjä HTK-loukkauksista oli B:n toimesta jossain määrin tapahtunut. Luonteeltaan loukkaukset olivat tiedeyhteisön johtamista harhaan oman tutkimustyön suhteen, johon kytkeytyi B:n virheellinen käsitys tekijänoikeuksien sisällöstä ja ulottuvuudesta sekä tietämättömyydestä johtuvaa vakavaa hyvän tieteellisen käytännön laiminlyönti. B:n ilmoituksessa esitettyjä HTK-loukkauksia ei A:n toimesta ollut tapahtunut.
TENKin näkemyksen mukaan rehtorin päätös perustui osittain virheellisesti HTK 2023 -ohjeen tulkintaan. Tietämättömyys mahdollisena HTK-loukkauksen perusteena määritellään HTK 2023 -ohjeessa, mutta tässä HTK-prosessissa olisi tullut noudattaa HTK 2012 ohjetta. Asiassa suoritettu varsinainen tutkinta oli kuitenkin muutoin suoritettu TENKin ohjeiden mukaisesti.
Vaikka kiista oli pitkittynyt, ei voitu päätellä, että kummankaan osapuolen toiminnassa olisi sellaista törkeää laiminlyöntiä ja holtittomuutta, että tekoa voitaisiin arvioida HTK-loukkauksena. Yleisellä tasolla hankkeen johtajalla ei ole valtuuksia määrittää yksittäisten jäsenten itsenäisesti saavuttamia tieteellisiä tai taiteellisia tuloksia tai tapaa, jolla tulokset tuodaan julkisuuteen.